Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Thursday, December 08, 2016

Tiedonantajan keskiaukeaman juttu



Kuvat Kap Verdeltä ja Italiasta.
Kauno- ja tietokirjallisuuden moniottelija Rita Dahl
Rita Dahl on monipuolinen taiteilija, tietokirjailija ja toimittaja. Hän on julkaissut sekä kauno- että tietokirjallisuutta, runoa ja proosaa, toimitettuja teoksia että käännöksiä erityisesti portugalista mutta myös englannista, ruotsista, espanjasta ja saksasta. Seuraavassa Dahlin näkemyksiä muun muassa kirjoittamiseen, taiteeseen, taiteilijan yhteiskunnalliseen asemaan sekä TA Tiedon julkaisemaan Suuri kaivospeli -teokseen liittyen.
Laaja tuotanto
Dahlilta on julkaistu satoja artikkeleita ja useita kaunokirjallisia teoksia.
– 2000-luvulla vielä pystyi journalismilla jotenkin elättämään itsensä, kirjailijan työ oli unelma jo 1990-luvulta lähtien, jota kohdin menin kirjoittajaryhmien ja antologia/lehtijulkaisujen kautta. Jokin viehätti ”vapaassa tekemisessä” ja journalismin kulta-aikoina elätin itseni tekemällä juttuja aiheesta kuin aiheesta ja perehtymällä nopeasti vaativiinkin aihepiireihin.
Dahl on kyllästynyt elämään köyhyysrajalla.
– 50:stä apurahasta huolimatta olen joutunut elämään EU:n määrittelemällä köyhyysrajalla. Se ei ole oikein, kun olen sentään kahden maisterintutkinnon nainen. Lisäksi olen täydennyskouluttanut itseäni viime vuosina Haaga-Helian journalismiopinnoilla, Sibelius-Akatemian länsimaisen taidemusiikin historialla ja Arts Managementilla ja Metropolian kulttuurintuotannon brändinhallinnalla sekä suorittanut kasvatustieteen perusopinnot Helsingin yliopistossa.
– Olen myös yli 15 vuotta opiskellut sopraano ja teen ensi keväänä Ooppera Fantasian Rusalkassa toisen metsänneidön roolin. Viime vuonna tein ensimmäisen roolini Weimarin oopperastudiossa Mozartin Figaron häiden Marcellinana.
Kiinnostus runouteen virisi varhain
Miten aikanaan kiinnostuit runoudesta ja halusit ryhtyä kirjoittamaan omia runoja?
– Aloin lukea aikuisten kirjallisuutta jo 10 – 11-vuotiaana, ensimmäiset lukemani runoilijat olivat Federico García Lorca ja T.S. Eliot, joihin ihastuin suuresti: ensin mainittuun hänen aistivoimaisen ja värikylläisen runoutensa takia, jälkimmäiseen puolestaan hänen yhteiskunnallis-kriittisen asenteensa ja näkökulmansa vuoksi.
– Pidän runoudesta laidasta laitaan. Pidän modernismin klassikon Eeva-Liisa Mannerin osuvista ja uppoavista, kirkkaista metaforista, mutta voin kyllä nauttia myös amerikkalaisista L-A-N-G-U-A-G-E-koulukunnan runoilijoista myös.
Dahlilta on ilmestynyt kuusi runokokoelmaa.
– Ne kuvaavat kaikki eri puoliani. Esikoiskokoelmani oli puhdasoppista kuvarunoutta ja viimeisin kokoelmani Liikennevaloja eksyneille, on tyylillisesti monipuolisin.
– Elämää Lagoksessa -runokokoelman (ntamo 2008) pitkät proosarunot ovat yhdistelmä lagoslaista ja länsimaista todellisuutta. Länsimainen kiire on järjestyneempää, kontrolloidumpaa ja vakaampaa, koska sen tehokkuus on ennalta paremmin tiedossa. Sen sijaan lagoslaiset katumyyjät ovat pakotettuja kiireeseen, joka ei johda heidän kannaltaan paljon parempaan lopputulokseen; heidän muutenkin pienet ansionsa ovat kiinni siitä, kuinka nopeasti he saavat myytyä banaanilastupussejaan, vesipullojaan, puhelinkorttejaan, karamellejaan, perunalastujaan.
Dahlin runoutta on käännetty reilulle kymmenelle eri kielelle ja hän on myös itse suomentanut runoutta.
– Käännökset ovat tulleet luonnollisesti kansainvälisissä tapahtumissa tapaamieni kirjailijoiden kautta ja oman aktiivisuuteni tuloksena: olen lähettänyt runojani tarjolle lukuisiin kirjallisuuslehtiin. Julkaisuja on melkein kaikilla mantereilla Euroopasta Afrikkaan, Amerikkoihin. Tapaamisissa olen löytänyt myös runoilijoita, joiden runoja olen kääntänyt suomeksi. Lahden runotietokanta tunnistaa yli kaksisataa lehtikäännöstäni kirjallisuuslehdissä.
Miksi koet kansainvälisyyden tärkeäksi?
– Kansainvälisyys on aina ollut luonteva osa minua. Puhun seitsemää kieltä ja olen minglannut eri kulttuurien keskuudessa PEN-aikoinani paljonkin. Olen myös työssäni edistänyt kielivähemmistöjen asiaa.
Dahlilta on julkaistu myös yksi proosateos Rajanylityksiä. Hänen tapansa kirjoittaa proosaa eroaa runouden kirjoittamisesta.
– Proosani on hyvin tiivistä ja impressionistista, jossa tematisoituvat aistimusten lisäksi kulttuurienväliset kohtaamiset sukupuolten taistelutantereella.
Taiteilijoiden taloudellinen ahdinko
Monet luovan alan ihmiset ovat taloudellisesti ahtaalla. Kulttuurin ja taiteen merkitystä korostetaankin lähinnä juhlapuheissa kliseisin korulausein.
– Itsekin olen elänyt pienillä apurahoilla, ja vaikka olen julkaissut paljon, en kertaakaan ole saanut isompia apurahoja, esimerkiksi valtion taiteilija-apurahaa. Runous ei ole autonominen tekstuaalinen saareke markkinavoimien kurittamassa maailmassa. Se, kuten mikä tahansa tekstilaji, on olemassa aina suhteessa sitä tekevään yhteisöön eli runoilijoihin ja erilaisiin yksityisiin ja julkisiin instituutioihin, jotka edustavat kirjallisuuspoliittista ulottuvuutta. Instituutiot luovat julkilausumattoman hierarkian toimijoiden välille muun muassa apurahoja ja palkintoja myöntämällä ja esiintymistilaisuuksia järjestämällä.
– Minulla on pöytälaatikossa kypsymässä käännöksiä, lastenkirjoja, oopperan libretto, proosateksti. Tulossa on ensi vuonna myös massiivinen Jyrki Pellisen -muotokuva kustantamo Tarkelta. Se riittää tältä erää. Toiveeni on pysyä työelämässä ja jättää kirjailijan työ sivurooliin, kun se tähän mennessä on ollut pääosassa.
Tietokirjallisuus
Dahl on kirjoittanut suuren määrän tietokirjallisuutta eri aihealueilta: miten valikoit kirjojesi aiheet?
– Aiheet ovat tulleet eteeni. Sananvapaus-aiheinen kirja syntyi kun olin tutustunut aiheeseen sananvapausjärjestössä varapuheenjohtajana ja naiskirjailijakomitean vetäjänä, kuvataiteilijat-aiheinen artikkelikokoelma syntyi erilaisista lehtijutuistani, Portugali-matkakirja, joka on yhdistelmä tietoa ja kaunoa, syntyi kiinnostuksestani portugalin kieleen ja kulttuuriin, poetiikka ja politiikka -kirja syntyi monen vuoden aikana kun lähdin pohtimaan muiden poetiikkoja ja omaanikin.
Savukeitaan mielenkiintoisessa Matkaoppaat -sarjassa on ilmestynyt neljä Dahlin kirjoittamaa teosta.
– Ne ovat enemmän kuin matkaoppaita: ne ovat matkakirjoja. Niissä luonnostellaan jokaista kohteena olevaa maata ja kulttuuria syvällisemmin kuin oppaissa ja annetaan ääni myös paikallisille ihmisille ja järjestötoimijoille. Kielivähemmistöt, naiset ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemat ovat niissä päässeet esiin. Mieleenpainuvin maa on Brasilia, joka on mielenkiintoinen sekoitus järkeä ja hulluutta. Ei ole kaukaa haettua, että Brasiliassa on sambakarnevaali ikään kuin joka hetki.
Suuri kaivospeli
TA-TIETO julkaisi hiljattain Dahlin kirjoittaman teoksen Suuri kaivospeli.
– Aloin seurata Talvivaaraa Stop Talvivaaran herättämänä elokuussa 2012 ennen kolmatta kipsisakka-altaan onnettomuutta. Haastattelin muun muassa Li Anderssonia ja Kuusamon kaupunginjohtajaa, joka perusteli kaivosten perustamisia työllisyysvaikutuksilla. Nämä puheet työllisyysvaikutuksista ovat vain harvoin realisoituneet ja menevät hyvin läpi johtajakunnassa, joka ei seuraa asioita.
– Teoksessa käsitellään kaivospolitiikkaa myös kansainvälisesti vertaillen. Siinä nostetaan esille joitakin kiistanalaisia kaivoshankkeita sekä käsitellään spekulointia Talvivaaran jatkumisen syistä ja tuodaan julki ehdotuksia toisenlaisesta kaivostoiminnasta.
Kirjassa Talvivaara on keskiössä, mutta esillä ovat myös monet muut suomalaiset kaivokset.
– Koska Talvivaara ei ole yksittäistapaus, niin myös muilla kaivoksilla saattaa tapahtua jotakin vahingollista. Muitakin kaivoksia ollaan suunniteltu luonnon kannalta uhanalaisille paikoille, kuten Dragon Miningin Juomasuon kaivosta Oulangan kansallispuiston kupeeseen. Tämä hanke onneksi torpattiin yleiskaavakäsittelyssä reiluin äänin.
Minkälaista kaivospolitiikkaa Suomessa tehdään?
– Hallitus on sitoutunut Green Miningiin Kataisen hallituksesta lähtien ja kaivospolitiikka on uusliberaalia: valtauksen saa ensin tehnyt. Politiikka on sosiaalisesti vastuutonta. Kaivosten sosiaalisista ja yhteiskunnallisista kustannuksista ei vastata riittävästi – esimerkiksi kaivosvero pitäisi saattaa voimaan heti. Myös onnettomuuksin varautumiseen pitäisi perustaa esimerkiksi joku erillinen rahasto.
Kansalaistoiminnalla ja -aktivismilla on ollut merkittävä rooli Talvivaaran kohdalla.
– Stop Talvivaara on toteuttanut näkyviä mielenosoituksia ja tehnyt yksittäisiä tarkistusmittauksia, kuten muutkin järjestöt ja yksityiset aktivistit, esimerkiksi Mika Flöjt. Facebookissa on lukuisia Pohjois-Keski-Suomen kaivoksia vastustavia ryhmiä, jotka jakavat uutisia aiheesta. Myös Dragon Miningin kaivoshankkeen etenemisen estää ainakin toistaiseksi se, ettei yleiskaavaan ole kaavoitettu kaivosta.
Taiteilija, tietokirjailija ja yhteiskunta
Dahl on työskennellyt syyskusta lähtien UN Womenilla: mistä työssäsi on kyse?
– Naisten ja tyttöjen oikeuden puolustamisesta globaalisti YK:n mandaatilla viestinnän keinoin. Teen paljon käännöksiä ja muita viestinnän töitä. Sopimukseni on maaliskuuhun. Olen kiinnostunut vastaavista töistä esimerkiksi toisessa järjestössä tai politiikkaa ja demokratiaa edistävässä kansalaisjärjestössä.
Minkälaisena näet suomalaisen yhteiskunnan taiteilijan ja tietokirjailijan silmin?
– Kovana. Työelämässä vaaditaan jatkuvaa kouluttautumista ja samaan aikaan hallitus leikkaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta. Kahtiajakautuminen on totta monessa mielessä: jakaudumme hyvä- ja huono-osaisiin, kantasuomalaisiin ja maahanmuuttajiin, miehiin ja naisiin.
Mitkä ovat mielestäsi suomalaisen yhteiskunnan suurimmat epäkohdat?
– Koveneva ilmapiiri, joka hallituspolitiikassa heijastuu heikoimpiin kohdistuvina leikkauksina. Viimeksi leikattiin lääkekorvauksista. Lisäksi vihapuhe ja rasismin nousu ovat ikäviä ja valitettavia asioita.
Yhteiskunnallinen tilanne on osaltaan vaikuttanut siihen, että monet taiteilijat ovat ryhtyneet ottamaan kantaa epäkohtiin.
– En usko dogmaattisuuteen, eli tässä mielessä kantaaottavuus itse taiteessa voi olla vain välineellisessä asemassa. Erikseen on sitten taiteilijan yhteiskunnallinen vaikuttaminen, joka voi olla aktiivistakin.
Taiteilijan asema on Suomessa siinäkin mielessä epäkiitollinen, että taiteen tekeminen harvemmin mielletään ”oikeaksi työksi”.
– Taiteilijan asema on marginaalinen. Taidetta ja sen tekemistä ei käsitetä ammatiksi, sitä pidetään korkeintaan harrastuksena, vaikka meillä on ammattiinsa vakavasti suhtautuvia tekijöitä, jotka tekevät työtään marginaalisilla tuloilla.
Koetko olevasi yhteiskunnallinen kirjailija?
– Olen yhteiskunnallinen kirjailija, koska nostan meille kaikille tärkeitä teemoja esille kirjoissani. Jokainen tekee taidetta omista lähtökohdistaan käsin. Minä erotan kritiikin taiteestani, taide ei ole yksinomainen paikka esittää kritiikkiä, sen voi tuoda esiin muussa toiminnassa, jotta taiteesta ei tule dogmin välittämisen väline. Taiteilijan tehtävä on myös ottaa kantaa maailman asioihin muussa yhteiskunnallisessa toiminnassaan, olkoon se poliittista tai mitä tahansa muuta toimintaa.
Kohti kunnallisvaaleja
Dahl liittyi hiljattain SKP:n jäseneksi ja on kokenut puolueen arvomaailman omakseen.
– Puolueen jäsenenä saa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa sekä osallistua myös kansainvälisiin kokouksiin ja vaaleihin.
– Olen 90-luvulla ollut HYY:n Vihreissä, 2012 olin ehdokkaana kuntavaaleissa Vantaalla, mutta siellä ei mielestäni ollut paikallispolitiikassa sijaa minun kaltaiselleni toimijalle. Lisäksi pidän SKP:n radikaalista, työntekijän etuja ja suuryrityksiä vastustavasta linjasta, joka on ehdoton esimerkiksi vapaakauppasopimus- ja myös EU-kannoissaan.
Miksi on tärkeää, että Suomessa on SKP:n kaltainen puolue?
– SKP luo vastavoiman ja ”pienen ihmisen äänen” koville hallituspuolueille. Puolustamme inhimillistä ulottuvuutta, lähipalveluita ja lähidemokratiaa, kaikkea sitä, mikä pitää arkisen yhteisöllisyyden elävänä ja toimivana.
Dahl tulee asettumaan ehdolle kevään 2017 kunnallisvaaleissa: vaalityö on jo käynnissä.
– Kaivoskirjatilaisuudet ovat jo vaalikampanjointiani. Lisätilaisuuksia on mahdollisesti luvassa vielä tammikuussa, Dahl päättää.
MARKO NIEMI julkaistaan Tiedonantajassa 9.12.2016

Saturday, November 19, 2016

Lehtikirjoittamisen kurssi tarjolla

LEHTIKIRJOITTAMISEN KURSSI

Kriittisellä korkeakoululla, osoitteessa Albertinkatu 27
Viitenä maanantaina 23.1.-20.2.2017 klo 18.00-20.30.
Hinta: 130 euroa
 Kurssilla tutustutaan erilaisiin lehtijuttutyyppeihin: uutisiin, henkilö-, ja aihejuttuihin, reportaaseihin, sekä aikataulusta ja osallistujien kiinnostuksesta riippuen narratiiviseen/tutkivaan journalismiin.
Kurssin opetus koostuu lukemisesta, keskusteluista, sekä kirjoittamisesta ja palautteista. Kurssi soveltuu lehtikirjoittamisesta kiinnostuneille henkilöille, erityisiä esitietoja ei edellytetä.
Kurssin opettajana toimii vapaa toimittaja ja kirjailija Rita Dahl.
Ilmoittautumiset viimeistään 15.1.2017 Kriittisen korkeakoulun toimistolle (050-5525959, info@kriittinenkorkeakoulu.fi). Ilmoittautumisen voi perua veloituksetta viimeiseen ilmoittautumispäivään asti. Sen jälkeen peruutuksesta veloitetaan puolet kurssimaksusta.

Tuesday, November 08, 2016

Uhka luonnolle & uusi pamfletti & kunnallisvaalit 2017



Talvivaarassa "on tehty ihme", sanoo pääministeri Juha Sipilä. Kyllä. On uskomatonta, että veronmaksajien rahaa on saatu tuhlattua satoja miljoonia ympäristörikokseen. Piikki näyttää olevan yhä auki, vaikka Sipilä omin sanoin lupasi kesällä, ettei Talvivaaraan enää käytetä julkisia varoja. Niin vain leikkaushallitus löysi jostain sata miljoonaa lisää Kainuun ”Kankkulan kaivoon.” Kaivos tekee yhä tappiota joka kuukausi 10 miljoonaa euroa.
Se on kyllä aikamoinen ihme.
Suomella on pääministeri, joka ylpeänä esittelee sitä, kuinka veronmaksajien rahaa laitetaan lähes miljardin tappiolliseen ja ympäristöongelmaiseen kaivokseen.
Yksityisiä sijoittajia Sipilän ihmekaivos ei ole kyllä edelleenkään houkuttanut. "Alasajoa ei enää harkita", sanoo Sipilä. Suomella on pääministeri, joka ylpeänä esittelee sitä, kuinka veronmaksajien rahaa laitetaan lähes miljardin tappiolliseen ja ympäristöongelmaiseen kaivokseen – ja vieläpä Terrafamen mainospipo päässä.
Kirjailija ja toimittaja Rita Dahl on kirjoittanut TA-Tiedon kustantaman uutuuspamfletin Suuri kaivospeli. Siinä Dahl käy läpi Talvivaaran skandaalia ja lisäksi muitakin Suomen kaivoshankkeita. Vastuullisen kaivostoiminnan iskulauseiden takaa paljastuvat hyvä veli –verkostot ja vastuunpakoilu.
Dahlin mukaan metsäteollisuudesta aiemmin tunnettu Suomi tähtää tuotantorakenteen muutokseen, jossa kaivosteollisuudella ja ydinvoimalla on tärkeä osuus. Pyrkimys on aivan päinvastainen kuin muualla maailmassa. Kansainvälinen lehdistö on jo leimannut Suomen ”kaivosteollisuuden Kongoksi”. Maamme pinta-alasta jo lähes seitsemäsosa on kaivosyhtiöiden valtaamaa.
Dahl nostaa kirjassaan esiin myös Stop Talvivaara –kansanliikkeen. Stop Talvivaara on onnistunut mobilisoimaan väkeä kiistanalaista kaivoshanketta vastaan ja tuottanut arvokasta tietoa kaivoksen tuhoisista ympäristövaikutuksista. Liikkeen aktiivi Hannu Hyvönen on puhunut ”kaivosimperialismista”, joka kuvaa hyvin sitä likaista peliä, jossa pelinappulana on luonnosta saatu maksimaalinen hyöty. Suomenkin mineraalivaroja havittelevat erityisesti ulkomaiset yhtiöt. Mineraaleista siirrytään helposti metsiin ja vesiin. Sitten alkaa Dahlin mukaan taistelu perusasioista: ruoasta, vedestä ja öljystä.
Maamme pinta-alasta jo lähes seitsemäsosa on kaivosyhtiöiden valtaamaa.
Suomi ei ole ainoa kaivospelin lauta, samankaltaista kehitystä on muun muassa Kanadassa. Suuryritykset ottavat entistä suurempia eettisiä – ja ympäristöriskejä.
Dahl pohtii kirjassaan myös sitä, onko kestävä kaivostoiminta ylipäätään mahdollista. Vastaus on vaikea, koska kaivostoiminta on aina ympäristön kannalta riskialtista toimintaa. Dahlin mukaan kaivoksia voidaan kuitenkin pyörittää, mikäli kyseessä on hyvin rajoitettu kiertotalouden muoto. Voiton maksimointiin tähtäävä kapitalismi ei tähän kykene.
julkaistu Tiedonantajassa

Kunnallisvaalit 2017














Uhka linnustolle ja kulttuurihistorialliselle maisemalle

Lemminkäinen on hakenut kaivoslupaa Vantaan ja Nurmijärven rajalle perustettavalle avokivilouhokselle. Pääkaupunkiseudun viherkehää, suojelualueita, historiallisia kyliä ja kulttuurimaisemia on vuosia uhannut jopa 70 hehtaarin avokivikaivos, jonka maisemavaikutukset olisivat 4 km. Louhoksen läheisyydessä sijaitsevat Lamminsuon ja Riipilän metsän luonnonsuojelualueet. Alueella elää suojeltuja lajeja, kuten liito-oravia, lepakoita ja vuollejokisimpukoita.

Benita Junni haki kaivosvarausta Kirkkonummen Kantvikistä, josta uskoi löytyvän muun muassa maasälpää. Varaus sijaitsi noin puolen kilometrin päässä Natura 2000-alueeseen kuuluvasta Saltfjärdin lintureservaatista.

Molemmat kaivoshankkeet ovat riskejä uhanalaisille lintulajeille, mutta myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaalle ympäristölle. Ne on valmisteltu salassa ja laadittu yhtiölle edullisia YVA-arvioita.
Kaivoksia perustellaan usein yliampuvilla työllisyysvaikutuksilla, mutta usein unohdetaan, että kaivosten ympäristövaikutuksista maksetaan olematon 0,15 prosentin korvaus siitä, että alue jätetään joutomaakuntoon. Talvivaara on opettanut, että tulisi pikimmiten saattaa voimaan kaivosvero, joka olisi pelkästään minimaalinen korvaus kaivosten ympäristövaikutuksista.





Pamfletti Talvivaarasta, Suomen muista kaivoksista ja kaivospolitiikasta

Suuri kaivospeli

Miksi Talvivaaran kaivos sai luvan toimintaan ja on voinut jatkaa sitä vuosia, vaikka kaivos ei ole missään vaiheessa täyttänyt ympäristönormeja? Mitä tarkoittaa Green Mining? Onko vihreälle kaivosteollisuusmaineelle katetta?

Vapaa toimittaja ja kirjailija Rita Dahl erittelee tapaus Talvivaaran lisäksi muita Suomen kaivoksia koskevia ratkaisuja. Pamfletti paljastaa vastuullisen kaivostoiminnan iskulauseiden takaa Hyvä veli –verkostot ja vastuunpakoilua.

Pamfletissa arvioidaan Suomen kaivospolitiikkaa myös kansainvälisesti vertaillen ja osana globaalia taloutta. Samalla kerrotaan kansalaistoiminnasta, elinkeinonsa Talvivaaran takia menettäneistä kalastajista ja pohditaan ihmisten vaikutusmahdollisuuksia.

Rita Dahl on kirjailija ja vapaa toimittaja, valtiotieteiden ja filosofian maisteri. Hän on seurannut Suomen kaivoksista käytyä keskustelua ja kansalaistoimintaa jo usean vuoden ajan. Dahl on julkaissut 16 teosta, niin kaunokirjallisuutta kuin tietokirjoja. Hän on myös suomentanut ja toimittanut kirjoja.

Pamfletti Suuri kaivospeli ilmestyy marraskuun puolivälissä. Kirjan julkaisee Kustannusyhtiö
TA-Tieto Oy.
SuuriKaivospeli_300dpi
Rita Dahl

Suuri kaivospeli
Sivuja 152
Valokuvatoimittaja Veikko Koivusalo
Kannet Hannu Lindholm
Ohjehinta 15 euroa.
Julkaisija Kustannusyhtiö TA-Tieto Oy
ISBN 978-952-67710-9-0

Lisätietoja:
Rita Dahl
ritdahl@gmail.com
Arvostelukappaleiden tilaukset:
p. (09) 7743 810, toimisto@tiedonantaja.fi

Thursday, November 03, 2016

Tulevaisuuden työ

Tulevaisuuden työ 2030

Tuomo Alasoinin, Anu Järvensivun ja Jorma Mäkitalon raportissa Suomen työelämä vuonna 2030 – miten ja miksi se on erinäköinen (TEM raportit 14/2012) todetaan, että vuoteen 2030 mennessä työnteosta tulee työaikojen suhteen vapaampaa, että työtä organisoidaan verkostomaisesti ja että työstä tulee jatkuvaa itseorganisointia. Työn organisoinnista tulee tuohon mennessä yksilökohtainen asia, eli jokainen päättää enenevässä määrin yksin, milloin ja missä työtä tekee. Työnteon paikat ovat hajautuneet, ei ole yhtä keskusyksikköä.

Johtamisen kohteena on myös vuonna 2030 yhä useammin monenlaisista toimijoista ja arvoyhteisöistä koostuva verkosto. Tuotteiden, palveluiden ja innovaatioiden kehittäjänä on yhä enemmän ihminen. Organisaatiokulttuurissa ollaan siirrytty organisaation kulttuurisia piirteitä ja ihmisten erilaisuutta arvostavaan suuntaan. Organisointityö on muuttunut usean henkilön toteuttamaksi eräänlaiseksi itseorganisoitumiseksi. Työn organisointi on yhä enemmän henkilökohtainen asia ja sitä tehdään erilaisissa työyhteisöissä rikkoen samalla työn ja vapaa-ajan välisiä rajoja.

Työnteon paikkojen lisäksi ovat vapautuneet myös työnteon paikat. Vuonna 2030 työssä on hyvin eri-ikäisiä ihmisiä ja sukupolvikonflikti on onnistuttu kääntämään rikkaudeksi. Työntekijät ilmentävät toimijuuttaan enemmän kuin vuonna 2012. Työ vastaa paremmin työntekijöiden etiikkaa ja siinä edistetään paremmin tasa-arvoa. Verkosto-osaamisesta tulee tärkeämpää kuin työtaidoista. Työnantajien on innostettava nuorimpia sukupolvia aivan uudenlaisilla joustavilla "diileillä".

Muuttuva työterveys: psykososiaalinen jaksaminen tärkeämpää

Työympäristö muuttuu, mutta paljon säilyy myös ennallaan. Fyysisen työympäristön perinteiset riskit kuten melu, tärinä, kylmä ja kuuma eivät vuonna 2030 ole hävinneet, vaan vaativat edelleen huomiota ja hallintaa. Ilmastonmuutoksen myötä erilaiset luonnonympäristön ääriolosuhteet (myrskyt, tulvat, ympäristökatastrofit) aiheuttavat niissä työskentelevien työ- ympäristön hallinnalle uusia vaatimuksia. Työtapaturmien torjunta on haastavampaa, mutta vapaa-ajan tapaturmiin verrattuna määrät ovat edelleen alhaisella tasolla.
Psykososiaalisen ympäristön merkitys terveydelle ja työssä jaksamiselle on kasvanut vuonna 2030 merkittävästi. Erityisesti palvelutyössä koetaan enenevässä määrin väkivallan uhkaa ja sen torjunta on tärkeää.

Paitsi työn ja vapaa-ajan välisen raja-aidan liudentuminen, myös työnteon paikkojen vapautuminen kuvastaa uutta työtä. Työtä ei tehdä enää pelkästään työnantajan rakentamassa työympäristössä vaan yhä useammin asiakkaiden ympäristöissä, liikennevälineissä, julkisissa tiloissa ja kotona.

Psykososiaalisen ympäristön muutos näkyy lisääntyneenä stressinä ja kuormittumisena. Tämä on riskitekijä, joka voi lisätä mielenterveyshäiriöitä ja tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Työvoiman muutoksista merkittävimpiä seikkoja ovat ikääntyminen, kansainvälistyminen, nuorten sukupolvien valinnat ja työvoiman puute. 2030-luvun työelämää koskevat johtopäätelmät ovat osin jo nyt nähtävissä. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle vapautuu työpaikkoja, joiden täyttämiseen tarvitaan uutta, koulutettua työvoimaa.

Nuorten sukupolvien keskuudessa elämäntapavalintojen seurauksena lihavuus ja huono fyysinen toimintakyky lisääntyvät. Digitaalisesta lukutaidosta tulee yhä nuorempana omaksuttava kansalaistaito, eräänlainen itsestäänselvyys, kuten luku- ja ymmärrystaidosta muutamia vuosikymmeniä aiemminOmaan pohdintaan ja ajatteluun perustuvan refleksiivisyyden ja arvo-osaamisen merkitys korostuu yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden uusien muotojen tullessa hallitseviksi. Verkosto-osaamisen ja itseorganisoitumisen merkitys lisääntyy työn muuttuessa hajautetummaksi ja itseohjautuvuutta vaativaksi.

Vuonna 2030 työyhteisötaitojakin tärkeämmiksi ovat nousseet verkosto-osaaminen ja organisointitaidot. Uudet 1980-2000-luvun alussa syntyneet Y- ja Z-sukupolvet ovat harjaantuneet paremmin uuden työn edellyttämiin taitoihin kuin vanhat massatuotantosukupolvet. Heiltä löytyy sitä joustavuutta ja ketteryyttä, jota paikassa ja ajassa vapautuneen uudenlaisen työn tekeminen edellyttää. Lisäksi hekin alkavat ymmärtää elinikäisen itsensä kehittämisen merkityksen työelämän uudenlaisena vaatimuksena. Monitaitoisuus ei ole harvinaisuus, vaan täyttä totta tulevaisuuden työelämässä.

Raportti kuulostaa siltä kuin Richard Floridan visiot luovista IT-alan työntekijöistä olisi tullut täydeksi todeksi. Piilaakson työntekijöitä analysoinut Florida totesi heidän olevan verkostomaisissa ja hajautettuja, itseorganisoituvia työntekijöitä, jotka pystyivät suorittamaan työnsä verkostomaisesti ja hajautetusti paikassa kuin paikassa. Nykyinen työelämän murros tekee Floridan visioista täyttä totta laajemmassakin mittakaavassa. IT-alan työntekijöistä muun muassa pelisuunnittelijat sopivat erinomaisesti tähän uuden työn määritelmään jo nyt, samoin luovan alan tekijöistä esimerkiksi arkkitehdit ja palvelumuotoilijat.

Julkaistu Yhteiskuntapolitiikassa

Wednesday, October 26, 2016

Ahmalle valtio on mafia

Ahmalle valtio on mafia
Ahma on luonnonvarainen eläin, jolle valtio edustaa mafiaa. Ahkerana otuksena se liikkuu päivässä kymmeniä kilometrejä.
Ahma on paitsi eläin, myös ihminen, rynnäkkökiväärin ja muut aseet hallitseva puolustustaistelija, joka aikoinaan osti mökin muuttotappioisen kunnan perukoilta. Ahman asunto tihkuu perinteitä, perinnerakentamista, mutta myös filosofiaa, historiaa, Kalevalaa ja ensyklopediaa. Ahman kulmilla ei käy paljon vierailijoita, muutamia silti joskus. Metsien ja järvien Suomesta ahma löysi myös maata ja alkoi viljellä sitä, kylvi sinne erilaisia lajikkeita.

Utooppinen henkilö dystooppisessa maailmassa

Ahman elämä etenee vuodenaikojen ja kasvukausien mukaan. Hän on irtaantunut kielestä, laista, säännöistä, suhteista ja ennen kaikkea rahan vallasta. Hän on eläväksi muuttunut utooppinen henkilö dystooppisessa maailmassa. Palveluksista hän maksaa palveluksilla, vaikka rahaankin hänellä olisi. Ahman mummu oli Lotta, isä vierasperäinen, ja isä jätti äidin.
Ahma metsästää ruokansa ja elää sellaisessa symbioosissa luonnon kanssa, jollaisessa kenties entiset alkuperäiskansat ja niiden edustajat ovat eläneet.
Ahma valmistautuu katastrofiin kitkemällä kasvimaataan. Psykopaatit ovat vallan kahvassa. Olennaista on se, mikä menee yhdestä päästä toiseen, paska siis. Paskan anatomiaa Ahma tutkii. Ahma on kaikkine ratkaisuineen energiatehokas ja maailmaystävällinen ja ekoihminen, sellainen, jollainen kaikkien ihmisten pitäisi olla, utooppinen ihminen dystooppisessa maailmassa. Ahma on myös tiedostava ja aikaansa seuraava ihminen, ja tietää millaista uhkaa Lähi-itä ja Afrikka Euroopalle edustavat.
Ahma metsästää ruokansa ja elää sellaisessa symbioosissa luonnon kanssa, jollaisessa kenties entiset alkuperäiskansat ja niiden edustajat ovat eläneet. Eletään luonnon ehdoin maailmassa, jossa on saalistettava tai tultava saalistettavaksi. Poikkeustilassa riista on tärkeä ravinnonlähde. Ahma myös marjastaa ja kalastaa. Kokemuksiaan hän jakaa kaikkien tietoisuuteen ekologisesti kestävän lehden palstoilla.
Sen sijaan mikään feministi Ahma ei ole, tai korkeintaan varhaisimpien feminismien edustaja, joka uskoo vahvasti sukupuolieron olemassaoloon. Hän näkee maailman sukupuolittumisen myös työelämän osalta. Ahman menossa ei kukaan nainen pysyisi mukana, siksi hän ennemmin pysyy etäällä naissukukunnasta. Naisia hän ei puhuttele kovinkaan mairittelevilla nimillä, akka on aivan normaali nimitys naisesta häneltä. Pamsun mukana hän lähtee jopa uintireissulle, runsaan houkuttelun avittamana. Pamsu on rempseä toiminnan nainen, joka pulahtaa veteen sukkelasti.

Kapitalismi paha pakko

Härkäpavuilla koko nykyisenlaisen Suomenkin ravitsisi kevyesti. Mutta sen sijaan maa käyttää hyönteismyrkkyjä, jotka tosiaan nimensä mukaisesti ovat myrkkyjä kaikelle elolliselle luonnolle.
Lisääntyä Ahma ei halua ekologisista eikä moraalisista syistä. Luksustuote kahville Ahmalla on omat korvikkeet luonnosta, esimerkiksi voikukka.
Kapitalismi on Ahmalle paha pakko, jonka ostoskärryt realisoivat.
Kapitalismi on Ahmalle paha pakko, jonka ostoskärryt realisoivat. Mitään todellista valinnanvapautta ei ole, kaikki on muutaman suuren yrityksen sanelemaa, siis oikeastaan kuluttamisen pakkoa.
Keskukseen ovat jääneet jäljelle enää keskeiset palvelut: apteekki ja ravintolat sekä baarit, joilla menisi hyvin varmaan kriisitilanteissakin. Ihmisen tarve toisten luokse on inhimillinen ja ilmenisi varmaan, vaikka maailma palaisi. Ahman kuluttaessa niin vähän kuin mahdollista muut synnyttävät kaatopaikkoja. Kylällä on myös erilaisia vankeustuomioita suhteessa väkilukuun enemmän kuin isoissa kaupungeissa. Yksityisyyttä on turha odottaa, pienessä yhteisössä kaikki on julkista.
Omavaraisuus on Ahman spesialiteettia. Ahma ei edustakaan tässä mielessä valtavirtaa. Ahman piha on luonnontilaisessa kunnossa, kasvit kasvavat ja rehottavat, rynnäkkökiväärillään hän puolustaa reviiriään ja saunassa hän peseytyy, vaalii omaa puhtauttaan ja yksityisyyttään. Hän marjastaa ja kerää oman välttämättömän ruokansa, mutta ydinlaskeumalta hänkään tuskin olisi suojassa. Hän kuivattaa rahkasammalta vessapaperiksi, siat hän sentään lahtaa.
Teininä Ahma on diagnosoitu aneemiseksi, eikä hän silloinkaan osoittanut merkkejä maailmakaipuusta, kuten ei myöhemminkään. Maailma ei kaivannut häntä, eikä hän maailmaa. Eräänä päivänä Ahma kirjoitti hakukoneen ruudulle ”maailmanloppu” ja alkoi löytää kaltaisiaan, yhteisön, joka oli huolissaan, siitä mitä maailmassa antoroposeenin jälkeen tapahtuisi.

Äiti Maan puolustaja

Ahma kuuluu Äiti Maan puolustajiin aikakaudella, jolloin moni muu edustaa ökymäistä kulutuselämäntyyliä. Ahmakaan ei ole silti ihanteellinen ihminen, hänelläkin on vihollisia, joiksi maalitaulussa voivat osua kommunistit, Venäjä, Arkadianmäellä olevat, päivän halujen mukaan. Hakukoneita ja netin keskustelupalstoja Ahma seuraa edelleen kirjaston koneilta. Speltin viljelijöitäkin on monenlaisia; osalle luonnonmukainen elämäntapa tuo mukanaan käsikäyttöiset viljamyllyt, jotka edustavat uusinta hifiä.
Naiset ovat Ahmalle varsin tuntematonta aluetta, keskustelut Pamsun kanssa osoittavat että hänelle ei ole ehtinyt juuri kertyä kokemusta tästä tuntemattomasta sukupuolesta. Pamsun ja Ahman kommunikaatio perustuu eräänlaiseen vastavuoroiseen piruiluun.
Ahma on edelleen mies, joka pitää kiinni perinteisistä sukupuolirooleista.
Aivan ulkopuolella kulutusyhteiskunnan ei Ahmakaan ole. Hänen pitää hankkia muun muassa remontointitarpeita. Pamsu sen sijaan tarvitsee runsaasti esimerkiksi meikkitarpeita. Kaikesta muusta edistyksellisyydestään huolimatta Ahma on edelleen mies, joka pitää kiinni perinteisistä sukupuolirooleista. Hän on mielellään naiselle se turvallinen olkapää, johon tämä voi halutessaan nojata.
Pamsu on liian miehekäs, jotta hän vetoaisi Ahman maskuliinisiin suojeluvaistoihin, mutta Linnealle hän tarjoaa jopa yösijaa. Hän on päässyt eroon esimerkiksi kulutus- ja sähköriippuvuudestaan, mutta naisten viehätysvoimaa ei hänkään pysty vastustamaan. Omasta eläimellisyydestään hän ei kaikesta huolimatta siis pääse eroon.

Metsästäjä-kalastaja-ideologiaa

Ahma pitää yhteyttä äitiinsä puhelimitse kysyen samalla kuulumisia sivilisaation parissa. Omaa työnhakuaan koskevat kysymykset hän sivuuttaa olankohautuksella. Ahma neuvoo äitiään olematta osallistumaan erilaisiin mielenosoituksiin, ne eivät auta mitään.
Hän levittää mediassa, myös radiossa, metsästäjä-kalastaja-ideologian merkityksellisyyttä ja toimii eräänlaisena utopian esitaistelijana. Eletään maailmassa, jossa islamisaation pelko aiheuttaa polttopulloiskuja, vaikka suomalaiset eivät ole koskaan perinteisesti rasisteja olleetkaan. Samaan aikaan ihmiset etsiytyvät bunkkerien suojiin turvaan. Vaikka enemmistö on siniristilippua palvovia patriootteja, löytyy joukosta Rousseauta ja Hobbesiakin lukeneita.
Ahmakin elää kykynsä mukaan järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella, kuin anarkisti. Verotuspäätöksen hän silppuaa. Johtajia hän vihaa, mutta vielä enemmän niitä, jotka seuraavat johtajia. Keräily ja metsästys ovat kovaa valttia aikakaudella, jolla kamppaillaan elintarvikkeista ja ruokavaroista. Uudistuneiden elintarvikkeiden hinta uhkaa nousta tavoittamattomalle tasolle.
Laura Gustafssonin Korpisoturi-romaanissa on dystooppisen scifin piirteitä, mutta silti se kuulostaa jopa yllättävän realistiselta luotaukselta lähitulevaisuuteen. Ainekset Gustafssonin romaaniin ovat jo tässä hetkessä olemassa, Rajat kiinni -ryhmissä ja muissa muukalaisvihamielisissä ryhmittymissä on jo nyt tykötarpeita yhteiskunnalliselle vastakkainasettelulle.
Laura Gustafsson: Korpisoturi. Into 2016. 260 sivua.

Thursday, October 20, 2016

Vaihtoehtomedia-portaali käynnistyi

Osoitteessa vaihtoehtomedia,wordpress.com

Tässä hankkeessa on tarkoitus rakentaa internetiin vaihtoehtomedian portaali, jonka alta on löydettävissä yhteiskunnallisissa ja kulttuurilehdissä julkaistuja juttuja ja uutisia. Jaettavat sisällöt voivat olla printin lisäksi myös podcasteja tai videoita. Näin hankkeessa olisi myös vahva monimediainen aspekti.
Hankkeen päämääränä voisi olla medialukutaidon lisääminen ja vaihtoehtomedian tuominen suuren yleisön ulottuville, eli projektiin liittyisi myös vahva demokraattinen aspekti. Vastaavaa portaalia ei ole vielä olemassa, eivätkä pienet vaihtoehtomediat yleensä jaa sisältöjään verkossa. Hanke siis lisää muutenkin vaikeasti tavoitettavissa olevan tietosisällön saavutettavuutta.
Mediat! Voitte lähettää sisältöä osoitteella ritdahl@gmail.com. Printtiä, podcastia, videoita otetaan vastaan. Kerro julkaisupaikka ja vielä hienompaa, jos voisitte laittaa sisältöä, joka on median ulkopuolelta.
Hankkeen vetäjä on pitkän linjan kirjailija, vapaa toimittaja, VTM, FM Rita Dahl. Hän on viime vuonna opiskellut muun muassa videotyöskentelyä, narratiivista journalismia, radio- ja tv-työtä Haaga-Heliassa hankkien käytännön monimediataitoja ja –osaamista.

Wednesday, October 12, 2016

Aylan Kurdi & sosiaaliuutisen puhujapositiot

Media-analyysi
Rita Dahl

Chaïm Perelman on tärkein uuden retoriikan edustaja. Hän jakaa retoriikan periaatteet jo Aristoteleelta tutun kolmijaon mukaan: eetos (kuka puhuu), paatos (kenelle), logos (mitä sanotaan). Perelmanin ajatukset tulivat jälleen muotiin 70-luvun retorisen käänteen jälkeen. Perelmanin mainitsemista argumentoinnin keinoista sosiaalialan epäkohdista puhumista käsittelevässä uutisessa argumentointi on vähemmän erontekoon perustuvaa, dissosiatiivista. Johonkin epäkohtaan puuttumisesta seuraa esimerkiksi työstä erottaminen. Dissosiatiivista argumentointia oli myös epäkohdista koskevan tutkimuksen tulosten esittelyssä. Moni vastaaja piti nimittäin ongelmana, ettei palveluiden tarjonta kohtaa asiakkaiden tarpeita, eikä työntekijöiden ja asiakkaiden näkemystä kuulla.

Assosiatiivinen argumentointi perustuu usein todellisuuden rakennetta muokkaavaan ja vetoavaan argumenttiin. Sen eräs muoto on demonstrointi, jota löytyy kyseisestä uutisesta, ja jossa käytetään yleensä apuna kvantifiointia, matemaattisia suureita: peräti 88 prosenttia vastaajista oli havainnut epäkohtia työpaikallaan. ”Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että työyhteisössä epäkohtia piilotellaan tai salataan.” Kyselyyn osallistui suhteessa ilmiön vakavuuteen paljon vastaajia: ”Tammi-huhtikuun aikana tehtyyn kyselyyn vastasi eri puolilta Suomea 183 sosiaalialan työntekijää.” Lisäksi raportin toinen kirjoittaja pitää tuloksia huolestuttavina erityisesti sosiaalipalveluiden asiakkaiden näkökulmasta. Tätä voi pitää myös eräänlaisena kvantifiointina. Peräti puolet oli miettinyt alan vaihtoa epäkohtien takia. Lisäksi yli puolella vastanneista oli kokemus siitä, ettei epäkohta poistunut kertomalla siitä esimiehelle.

Assosiatiivisen argumentoinnin tyyppinä suosittua analogiaa käytettiin vertaillessa epäkohtien syitä. Usen ne liittyivät resurssipulaan ja henkilöstön vaihtuvuuteen. Näitä voi pitää metonymioina, osasyiden nostamisena esiin kokonaisuudesta. Eräänlaista erityistapauksella tapahtuvaa argumentointia on kyselyyn osallistuneiden esittely: he ovat muun muassa sosiaalityöntekijöitä ja sosionomeja. Pahtajan palvelukoti nostettiin esimerkkinä tapauksesta, jossa epäkohtiin puututaan vasta kun

Yleisöt sosiaaliuutisessa

Perelmanin luokittelemat osayleisöt ovat universaali- ja osayleisö. Sanoisin, että tällä uutisella on useita osayleisöjä. Ensinnäkin omasta työstään huolissaan olevat alan työntekijät, toiseksi myös näitä palveluita käyttävät

Esisopimus tarkoittaa asioita, joita uutisessa pidetään ennalta normaalina. Sellaisena voisi pitää ajatusta sananvapaudesta työpaikalla, jota normia uutisen kärki puolestaan rikkoo. Vielä tärkeämpi on vuoden alusta voimaan astunut sosiaalihuoltolaki, johon kirjattu epäkohtien ilmoitusvelvollisuus ei siis käytännössä pääse toteutumaan, koska työpaikoilla ei ole tämän suhteen salliva ilmapiiri.

Puhujapositiot sosiaalialan uutisessa

Uutisen yleisimpänä puhujapositiona pidän objektiivista toimittajaa, joka raportoi ja referoi lukemansa tutkimuksen tuloksia. Eräänlaisena alapositiona voi olla tutkimuksen kohderyhmän, sosiaalialan työntekijöiden positio. Lisäksi jutussa esiintyy tutkimuksen toteuttaneiden tutkijoiden positio. Kaikki nämä positiot yhdessä tekevät jutusta monipuolisen ja inklusiivisen: se huomioi kaikki olennaiset näkökulmat. Lopulta tutkimuksen toteuttajana ollut Tiitinen esitti uutisessa toiveikkaan kommentin, että epäkohtien paljastaminen kannattaisi ja että niitä ilmoituksesta alettaisiin paikata.

LÄHDE:

Pylkkänen, Sinikka, ”Sosiaalialan työntekijät pelkäävät puhua epäkohdista: puuttumisesta voi seurata potkut”, Aamulehti 19.8.2016, http://www.aamulehti.fi/kotimaa/sosiaalialan-tyontekijat-pelkaavat-puhua-epakohdista-puuttumisesta-voi-seurata-potkut/


Media-analyysi
Rita Dahl

Kolmivuotiaan Aylan Kurdin, kurdilaista alkuperää olevan pienen syyrialaispojan ruumis Välimeren rannikolla pysäytti syyskuun 2. päivä 2015 monen länsimaisen median lukijan ja katsojan välittömästi. Kurdi perheineen oli yksi monista syyrialaisista, jotka yrittävät pakoon levottomuuksia Syyriassa Euroopan pakolaiskriisin tuoksinassa. Kuvat oli ottanut turkkilainen kuvaaja Nilüfer Demir ja hänen kuvansa pienestä, kasvot alaspäin kuolleena makaavasta pikkupojasta edustaa genreltään realistista dokumentaristista uutistyyliä. Kuvan pelkistyneisyys tällä kohtalokkaalla hetkellä tekee pikkupojasta kuoleman kauniin edustajan. Näin karmivassa kuvassa ilmenee kuoleman kaksi puolta. Kuvan vaikuttavuus on siinä, että se normalisoi tavallisesti mystifioidun, tekee kuolemasta arkista ja normaalia.

Kuvalla muutti mediayleisön tapaa ajatella pakolaiskriisiä, eli sillä oli sosiokulttuurisia vaikutuksia. Tämä kuva herätti myös median huomion. Pienen Aylan Kurdin perheen tarina saatiin länsimaisten median kuluttajien tietoisuuteen. Kuva teki länsimäisen katsojan silmissä Lähi-Idän pakolaiskriisin aivan eri tavalla kosketeltavaksi ja läheiseksi kuin ennen. Sen sijaan, että olisi korostettu kuinka monta tuhatta pakolaista Syyriasta on Eurooppaan lähtenyt, kuva esitti pienen, kuolleen ja kauniin pojan kuvan rannalla. Hän näytti aivan kuin kenen tahansa länsimaisen katsojan lapselta, aivan meikäläiseltä. Hän ei edustanutkaan enää ”heitä”, vaan sulautui, assimiloitui ”meihin”. Näin valokuva vaikuttaa poistamalla katsojan mielestä turhat kahtiajaot, dikotomiat, ja esittää pienen pojan kuoleman koskettavasti, kuin kenen tahansa pienen lapsen kuolemana. Kuva tekee suuresta aiheesta abstraktien numeroiden sijaan jopa arkisen. Pieni lapsi on metonymisesti valittu edustamaan suurta aihetta, pakolaiskriisiä. Silti kuvaaja ei käytä valtaa pieneen kohteeseensa, vaan auttaa hänen avullaan inhimillistämään vaikean aiheen. (Näin olen havainnoinut kuvaa sen kontekstissa ja suhteessa sen edustamaan genreen.)

Nicholsin moodeista kuvassa voi havaita sekä poeettisen, havainnoivan että osallistavan moodin. Poeettista kuvassa on pienen pojan asento, kompositio, joka tekee hänestä hauraan kuin linnunpojan. Havainnoivan valokuvan perinteeseen liittyvä puuttumattomuus ja sen objektiivisuus tulee tapahtuman todellisuutena ilmi; se on dokumentoitu, kuten on tapahtunut. Osallistavan moodin oletus totuuksien moniäänisyydestä tulee kuvassa ilmi. Se haastaa katsojan pohtimaan omaa totuuttaan.